Paaston jälkeinen yö sujui kohtalaisen hyvin. Kerran heräsin ja valvoin jonkin aikaa, mutta se ei johtunut nälästä. Muuten vaan mukava pohdiskella vaikkapa työasioita yöaikaan...
Tänään on ollut jotensakin outo olo, kun on saanut syödä ihan normaalisti. Mitään ahmimishalua ei ole ollut. Pikemminkin päinvastoin. Välipalojen napostelu on vähentynyt. Pienempi ruoka-annos on tehnyt tyytyväiseksi ja mielihalut ovat kohdistuneet fetasalaattiin. Varsin mukava yllätys, sillä on tässä mentykin irtokarkkihimoissa jo pitkän aikaa.
Tässä vaiheessa on varmaan hyvä vielä pohtia, mitä tällä tavoittelen. Totuus on, että liikakilot ahdistavat ja olo on vieras tässä kropassa. Haluan siis laihtua. Tietenkään en voi ohittaa sitä, että sukurasituksena löytyy vino pino sairauksia, joihin voin omilla elämäntavoillani vaikuttaa. Haluan pysyä terveenä.
Viime aikojen väsymyksestä ja harmaasta saamattomasta olosta haluaisin myös eroon. Haluan olla pirteämpi.
Osaan lautasmallit, kalorit, hiilarit sun muut laihdutusjutut vaikka unissani. Tiedon puutteeseen ei tämä voi siis kaatua. Tässä on myös ongelma. Jos alan keventää kokopäivätoimisesti, niin homma tahtoo mennä hankalaksi. Lasken kalorit liian tarkkaan ja ajatukset pyörivät ihan liikaa ruuassa. Paino kyllä laskee, mutta tietty rentous puuttuu. Painonhallintavaiheessa rentoutta rupeaa sitten löytymään.Voiko pätkäpaasto olla ratkaisu tähän? Sitä tässä selvittelen. Motivaatiota on. Oikeastaan jo vähän odottelen torstaita, joka on toinen paastopäiväni!
Ensimmäinen paastopäivä alkaa olla illassa. Päivä on sujunut varsin kivuttomasti. En ole aamiaisihmisiä - enkä kyllä aamuihminenkään, joten päätin jättää aamiaisen pois ja säästää päivään kuuluvat 500 kaloria iltaan.
Lounasaikaan maha murahteli vaimeasti pari kertaa, mutta luovutti, kun muonaa ei näyttänyt heruvan. Varsinainen pienehkö näläntunne tuli ensimmäisen kerran vasta iltapäivällä. Kotiin tullessa olin energinen! Siivosin ja sisustin. En juurikaan ajatellut syömistä. Ei huonoa oloa, ei heikotusta, ei päänsärkyä.
Paastopäivän ruuan suhteen helpoimmalla varmaan pääsisi, jos nakertelisi porkkanoita ja pari hedelmää, mutta haluan kuitenkin syödä ihan oikeaa ruokaa. Niinpä keitin tomaattikeittoa säilötyistä luomutomaateista. Lorautin joukkoon kevyttä Floraa tilkkasen ja maustoin tuhdisti.
Tomaattikeiton ja kauniin syyssään innoittamana tein vajaan tunnin kävelylenkin ja sen jälkeen kaikki lehdet ja mainokset olivat ruokia täynnä...
Iltapalaksi paistoin kaksi munaa ilman rasvaa ja pilkoin joukkoon keittokinkkua ja tomaattia. Maistuipa hyvälle!
Olen syöttänyt ruuat kalorilaskuriin ja päivän saldo on vain noin 250. Tällä mennään, vaikka tuleva yö hieman jännittää. Heräänkö yöllä kiljuvaan nälkään ja tyhjennän jääkaapin?
Kaikki dieetit on kokeiltu. Kaikki ovat toimineetkin, jos olen vain jaksanut niitä noudattaa. Kitukuureista karppaukseen. En tiedä, paljonko painaisin, jollen olisi aina silloin tällöin tehnyt jonkin sortin korjausliikettä ja pudottanut painoa pari kiloa tai yhden kerran sen kymmenen kiloa.
Ylipainoinen en BMI:n mukaan ole (24,9 haahaaa), mutta peili ja vaatteet kertovat aivan toista.
Yksissäkään farkuissa en pysty istumaan ja kaupassa päädyn tunikaosastolle. Tai en päädy edes tunikaostoksille, koska en viitsi mennä vaatekauppaan. Ajatuskin sovituskopista tekee huonovointiseksi.
Olen lukenut Varpu Tavin ja Anna Sillanpään kirjan Pätkäpaasto kannesta kanteen. Siinä kehotetaan valitsemaan oma tapansa paastota ja kiivaan mutta lyhyen harkinnan jälkeen olen valinnut 5:2-dieetin.
Olen valmis aloittamaan.
